Terveisiä markkinoilta

Niin se vaan aika kuluu, eikä meinaa ehtiä mitään muuta kuin töihin ja töistä kotiin. Markkinoilla sentään ehdin piipahtaa, nimittäin siellä tämänvuotisilla Nukke- ja nalle markkkinoilla Valkoisessa salissa! Väkeä oli kuin pipoa, mutta senhän nyt jo etukäteen arvasikin :). 

Koko syksyn olin tätä vartonut ja nyt päätin surutta shoppailla kaikenlaista kivaa. Niinpä sitten puolessa tunnissa olinkin pistänyt sileäksi koko käteiskassani ja joutunut jopa lainaamaan mukanani olleelta tyttäreltä viimeiseen ostokseen puuttuvat pennoset. :)

Tässä muutama kuva saaliista:

Keittiöön löytyi tuo yllä näkyvä i-h-a-n-a soffa, pökkä ja penkki, sekä soma pieni vanhanajan seinäkello ja alempana kuvassa olevat käsittämättömän pienet kori, sosemylly ja kuparipannu. 

Keittön sohvaa lukuunottamatta pienet penkit, kello ja muut pikku tarvekalut löysin Mirkan myyntipöydästä, Mirkan Miniatyyrit-blogin näppärältä emännältä!

Tällainen yllä oleva sohvaryhmä pyöri mielessäni jo valmiiksi markkinoille mennessäni, liekö sellaisen nähnyt edellisessä tapahtumassa ja silloin jäänyt ostamatta, mutta nytpä löytyi! Vihdoinkin olkkarissa on jotain mistä lähteä eteenpäin!

Kertakaikkisen loistava huussi on ihan oikeasti vanha, ja aivan upea löytö! Vessa saa nyt luvan mahtua eteiseen, rappusten alle, sillä ilman tätä talo ei kyllä jää! :)

Lopuksi tähän tällainen kevyt käsityövinkki: Näin markkinoilla kauniita räsymattoja myytävänä ja päätin kokeilla kuinka niiden teko sujuisi ihan itse (lähinnä koska lopulta olin aivan pennitön ja matto, tai useampi, olisi kuitenkin kiva juttu). Liimasin villalankoja saamani ohjeen mukaisesti Aida-kankaalle, hapsutin maton päät ja Voilá! Ei siitä ihan niin hyvä tullut kuin markkinoilla näkemäni, mutta ihan kiva kuitenkin, ja onpa oma tekemä!

Sahataan ja tapetoidaan

Niin se vaan aika kiitää eteenpäin, halusi sitä tai ei. On selvitty töitten alkamisesta, flunssasta ja Ameriikan vieraasta, joten nyt on  ehkä hyvä hetki pikaisesti päivittää blogia. Eipä silti, mitään en ole juurikaan saanut aikaiseksi. 

Tapetointihommia sentään on tehty. Tässä tapettina eräästä mainoskirjeestä säästetty ruusukuvioinen kirjekuori! Äitini oli sen joskus napannut talteen juuri nukkekoteiluani varten ja heti sen nähdessäni päätin, että tänne se tulee. Ikävä kyllä se ei näytä seinillä yhtä ihanalle kuin mielikuvissani ja sain sen paikkapaikoin ryttyynkin, mutta ehkä se sitten sisustuksen lisääntyessä asettuu niinkuin pitääkin...

Tässä talo taas hieman kauempaa:

Yläkertaan on saatu siis jo hiukan tapettia, samoin alakerran keittiöönkin. Yläkerran seinään olen sahannut oviaukon, joka siitä puuttui, ja lattiaan isännän avustuksella toisen reiän, rappusia varten. Mikä tietenkin tarkoittaa myös sitä, että ne rappusetkin on sitten joskus saatava aikaiseksi! Lattiapinnoite ylhäällä on vasta sovitusvaiheessa ja voin sanoa, että sen leikkaaminen kirvoitti muutaman ärräpään! Kyseessä taas muuten mukavat mallipalat paikallisesta rautakaupasta, mutta keittiösaksilla leikeltäessä murtuivat ja rapisivat sitä mukaa kun saksien kanssa eteni! Onneksi lopputulos ei ollut aivan katastrofaalinen.

Jotenkin tällä hetkellä talon kanssa eteneminen on hidasta ja vaivalloista, eikä aina niin kivaakaan, mutta ehkä marraskuisten nukke- ja nallemarkkinoiden jälkeen homma lähtee paremmin vauhtiin, jos vain siis töitten puolesta pääsen sinne aina niin ihanille huonekalu- ja sisustustarvikeostoksille!

Lopuksi jotain ihan muuta. Alakuvassa kiinalaisen ravintolan take away-rasiasta leikatut palaset, jotka ajankulukseni taittelin pieniksi laatikoiksi jemmaan laitettavaksi. Salaa nimittäin haaveilen jonain päivänä rakentavani sellaisen vähän enempi kiinalaisen jutun, lievittämään kaukokaipuuta.

Pientä pintaremonttia...

Sain vihdoinkin, kun vapaata on enään pari päivää, potkittua itseeni vauhtia rintamamiestaloprojektin kanssa. Aloittelin ikkunoista. Talvi kun on tulossa, ettei talossa olisi ihan kauhean vetoisaa. Sopiviksi ikkunalaseiksi olin säästänyt läpinäkyvät kansiosat take away sushi-rasioista. Pestyinä ja sopivasti leikeltyinä toimivat ihan hyvin! Hiukan liimaa reunoihin ja siinä pysyivät.

 

 

Seuraavaksi tahdoin kärsimättömänä ulkoseiniin oikein talon tuntua. Niinpä piirtelin askartelukaupasta ostamiini, valmiiksi jo kivan punaisiin, aaltopahveihin leikattavat ääriviivat ja keittiösaksilla sitten nirhasin ne oikeaan malliin. Liimaa talon pinnalle ja sitten vaikka keveitä keksipaketteja painoksi, sillä kauan rullalla olleina eivät ihan suosilla halunneet asettua seinään. Aallot pahveissa eivät myöskään ole ehkä juuri mittasuhteiltaan oikean levyisiä, mutta mielestäni sopivat silti tähän oikein hyvin. Nehän voi myöhemmin vaihtaa, jos siltä tuntuu.

 

Jälkihuomiona sanoisin, ettei olisi ehkä kannattanut vielä kiirehtiä tuon aaltopahvin kanssa, olen nimittäin saanut siihen jo muutaman lommon ja liimaa, ja lisäksi huomasin, että esim. saranat, joita niiden hankaluuden takia en ole vielä saanut ruuvattua paikoilleen, olisi varmaan kannattanut sijoittaa pahvin alle. Niinpä en taida laitella valkoisia ikkunanpuitteita ihan vielä, varmuuden vuoksi, jos ulkoseinien materiaali onkin uusittava. Kaikesta oppii...

 

Perheen kissa ainakin tykkää! :)

 

Otin ja spray-maalasin pienemmät irrallaan olevat osat valkoiseksi. En tiedä onko sillä mitään merkitystä loppujen lopuksi, mutta koska maali oli jo ostettu, niin päästiinpä siitäkin.

 

Palat olivat kuivuttuaan ihan tasaisen värisiä, eivätkä onneksi noin läikikkäitä kuin kuvissa.

Seuraavaksi olisi saatava ne saranat ja ehkä kattokin paikoilleen, sitten päästäänkin leikkimään sisäseinillä!

 

Tildan leipomukset

Kurkistetaanpa ohimennessämme herkkukaupan ikkunasta sisään:

Tilda on leiponut ahkerasti kakkuja, keksejä, leivoksia, donitseja ja torttuja ja keitellyt karamellejä kyläläisten iloksi.

Oikeastihan näitä tietenkin on löytynyt mm. nukkismyyjäisistä ja osa tehty itse oman leipuriapulaisen kanssa. Lisää täytyisi erilaisia ihanuuksia leipoa, löytää ja kehitellä, jotta kaupan hyllyt saadaan notkumaan herkuista, mutta hitaasti hyvä tulee. Näillä nukkiskylän asukkaat pääsevät ainakin pahimmasta makeanhimostaan hetkeksi eroon :)

Mrs.Bridges' Bake Shop

Tässä aloitellaan herkkupuodin sisustamista:

Myyntitiski on nyt ainakin tähän hätään pahvinen:

Saisiko olla kermakakkua? Olisi mustikkaista ja kirsikkaista kaakkua tarjolla:

Tässä on saatu Tildan ystävällisellä avustuksella jo jotain muutakin pientä tarjolle:

Tämäkin pikku mökki on Amerikan tuomisia. Kauppaa en ollut alunperin ajatellut edes ryhtyä rustaamaan, mutta koska vanhojen tavaroiden kaupasta löytämäni pieni talo oli niin soman värinen ja muutenkin suloinen, ei sitä sovinnut jättää sinne vanhojen romujen joukkoon pölyttymään.

Punainen talo on mukavan pieni, mutta vaatii vielä paljon hyllyjen ja myytävien herkkujen valmistusta ja esille laittoa.

Materiaaleja ja maalia

Kaivelin varastoistani suloisia pienikuvioisia kankaita odottelemaan rintamamiestalon sisustustouhuja, jotta pääsen edes jotenkin alkuun ja fiilikseen:

Valkoisella spraymaalilla olisi tarkoitus pinnoittaa palaset heti alkuun, molemminpuolin, jotteivat lähde taipuilemaan mihinkään suuntaan. Punainen aaltopahvi on ulkoseinien peitteeksi, vaikka onkin ehkä liian pieniaaltoista mittasuhteiltaan, mutta hullu ei huomaa ja viisas ei puhu mittään. Rautakaupasta löytyneet mustat, melko karkeat hiekkapaperiarkit sopivat hyvin talon katonpäällysmateriaaliksi, tervatuksi huopakatoksi:

Amerikan huvila

Tämä komistus tarttui mukaan Amerikan vuosinamme paikallisesta antiikkikaupasta, vaikkei antiikkia kyllä olekkaan. Oikein on kiva leikkitalo, mutta jonain päivänä taidan kuitenkin vielä ottaa ja laittaa ulkoseinien värit uusiksi:

Tässä huvila sisältä. Kaikissa huoneissa alkaa pikkuhiljaa olemaan jo jonkinlainen järjestys, vaikkei tämäkään vielä valmis ole:

Muutamia lähikuvia valmiimmista huoneista:

Noin. Edes joku projekteistani näyttäisi valmistuvan jonain päivänä. :)

Rintamamiestalo

Nukkekotiyhdistys loi jäsenilleen mahdollisuuden ostaa juhlavuoden kunniaksi suunnitellun rintamamiestalopaketin ja sellaisen minäkin sitten hankin. Numeroiduista taloista omani on numero 11 ja tässä vielä uunituoreena paketissa:

Kivaa, palapelit ovat ihania! Tälläinen kasa paloja paketista paljastui:

Kokosin talon pikapikaa kokeeksi ja teippasin kasaan, jotta näkisin millainen siitä ehkä pitäisi sitten kasattua tulla:

Talojen olisi tarkoitus osallistua neljän vuoden päästä, eli vuonna 2016, Nukkekotiyhdistyksen järjestämään näyttelyyn. Nyt olisi siis mietittävä mtä tästä tehdä. Pitäytyäkkö tiukasti 50-luvun tunnelmissa vai antaa mennä nautiskellen ja tehdä siitä vain soma asumus. Voisihan sitä tietenkin heittäytyä hurjaksi ja tehdä siitä jotain ihan muuta, vaikkapa rappiolla olevan autiotalon jossa laitapuolen kuljeksijat saisivat rauhassa nautiskella virvokkeitaan, yksinäisen hamstraajan tavaraa täynnä olevan pesän tai moottoripyöräjengin tai joidenkin muunlaisten harrastajien kerhotila.

Päätöksiä, päätöksiä.

Neljä vuotta ei ole aika eikä mikään tälläiselle käsistään ei niin kätevälle, rajoitetulla luovuudella varustetulle kyhäilijälle, joten talolle varmaan pitäisi pikkuhiljaa ryhtyä tekemään jotain...

Värillä on väliä

Hehee, tytär tykkäsi, että tämä nilkuttava ja tekohengityksen tarpeessa oleva uusi blogini tarvitsee ihan ensimmäiseksi hiukan imagon kohennusta ja otti ja vaihtoi tänne toisen pohjan! Nyt kun joku vielä kirjoittelisi tänne jotain mielenkiintoista, niin hyvä tulisi :D

Hillokellari

Jatketaans vielä jonkin aikaa nukkekotiteemalla, ja haaveilla, ja postataan tänne vähän vanhempi tekele, huhtikuulta.

Hillokellarista siis nyt tällä kertaa, sillä sekin olisi kauhean kiva. Sellainen siisti, maalta tuoksuva muumimamman kellari. Sen hyllyt notkuisivat erilaisia herkullisia hillopurkkeja sievine etiketteineen ja purkkien kannet olisi punavalkoruudullisella kankaalla päällystetty. Olisi mehupulloja, itsetehtyjä säilykkeitä, omasta maasta saatuja juureksia, juustoja, makkaroita ja vaikka mitä. Kellari voisi olla joko sellainen näppärä, keittiön lattian alla oleva, johon laskeudutaan tikkaita tai rappuja pitkin, tai sitten oikein vanha kunnon maakellari jonne lähdetään lyhdyn, koirien ja kissan kera iltahämärissä hakemaan vielä yhtä omenasosepurkkia jälkiruuan kaveriksi.

No, yhtä kaikki, meillä ei hillokellaria siis ole. Siitä haaveilu. Koska nyt kuitenkin kaipaan hillokellarin tunnelmaa tämän tästä, ajattelin aikani kuluksi ottaa ja kokeilla sen rakentamista, niin ei tarvi turhia sen perään koko aikaa ruikutella. Minikoossa tietenkin, kun eihän meikäläisen näpeissä lapio jaksa pysyä.

Tässä jonkinsortin alku kahdesta mandariinilaatikosta, jätskitikuista ja koristekivistä kokoon kyhättynä:

Keskeneräinen kellari oli tietenkin hyllyjen valmistuttua raahattava ilta-aurinkoon kuvattavaksi, vielä perin vähäisine hillopurkkeineen, maissikoreineen, viinipulloineen, sun muineen:

Kellari on vielä aikalailla tuossa samaisessa jamassa, jos ei nyt muutamaa sinne väkertämääni kukkakaalia tai Brie-juustoa ja epäonnisia nakkimakkaroita lasketa mukaan, mutta onpa hyvä alku kuitenkin. Kuvista näkee ikävä kyllä myös sen, että kun inspis meikäläisellä iskee, en jaksa odotella, hommata kunnon materiaaleja ja suunnitella fiksusti, vaan ryhdyn suinpäin hommiin ja mittasuheet, liimailut ja muut ovat sitten myös sen näköiset. Siitä kuitenkin viis, pääasia on, että aika kuluu ja kivaa on!

Kirjakauppa

Lakkiaiset ja juhannus on nyt juhlittu, remonttia tehty aivan mahdottomasti, ja ulkomaan vierasta kestitty ja kuljetettu. Aika meni niin että hurahti, eikä inspiraatiota jäänyt muuta kuin lyhyisiin laiskotteluhetkiin. Mutta nyt. Nyt vihdoin on aikaa, ja jopa sitä energiaakin, keskittyä vähän jo siihen muuhunkin. Vaikkapa tuohon melko satunnaisesti harrastamaani nukkekoteiluun.

Kissa Miun saatua uuden, ja tietenkin entistä ehomman kiipeilytelineen, jäi surkea, pieni, vanha ja hutera kiipeilypuu roskiin heitettäväksi. Ennen roskiin nakkaamista ruuvasin siitä kuitenkin "mökkiosion" erilleen, revin ja raastoin siihen niitatun karvakankaan vekspois ja sain apua seinän ja katon irrottamisessa, ne kun olivat nimittäin yllättävän lujasti kiinni. Jäljelle jäi nyt sopivan kokoinen yksittäinen huone, ilman sitä kattoa ja yhtä seinää.

Tässä vaiheessa lienee syytä kertoa eräs pieni salaisuus, jotta pääsette kärryille. Olen pienestä pitäen halunnut olla kirjastontäti. Tai omistaa kirjakaupan. Koska kumpaakaan unelmaa en ole saanut tähän päivään mennessä oikein toteutettua, ajattelin nyt tehdä asialle jotain.

Tässä se mikä kissan mökistä on jäljellä, sekä rautakaupasta löytyneet laminaattilattiamallit jotka näyttävät aikalailla sopivilta tähän mittakaavaan:

Lattia asennettuna ja seinät maalattuna! Aika kivan sininen eikö?

Ja täytyihän upouudelle lattialle kaataa kokeeksi pino varastossa olleita kirjoja, tunnelmaa luomaan:

Nyt saa tuleva kirjakauppa jäädä näine hyvineen odottelemaan lisää kirjoja, hyllyjä sun muuta. Unelma on nyt kuitenkin siis toteutumassa, he-hee, tavalla tai toisella! :)

Kutsukorttipaniikki

Niin, ne lakkiaiset. Heräsin niitä nyt vihdoinkin valmistelemaan ja ensimmäiseksi ryntäsin kauppaan etsimään käteviä valmiita kutsukortteja jotka olisin voinut iltapuhteiksi kirjoitella ja seuraavana päivänä vain lykätä postiin. Nyt muuten lienee syytä pahoitellen mainita, että tällä kerralla juhlimme sitten melko pienellä porukalla; kutsuttuina ovat vain kaikkein läheisimmät ihmiset, eli muutama lähisukulainen ja tytön kummit. Meinaan, ettette jää odottamaan kutsua joka ei saavukkaan ja sitten loukkaannutte ettekä enään tervehdi. Teille joita muutenkin joskus tapaamme, mutta jotka nyt jäitte muka ilman jotain, on kuitenkin luvassa lisää kutsuja ja tapaamisia kesän kuluessa, joten mutinat pois ;)

No, niin, takaisin asiaan. Ryntäsin siis kauppaan intoa puhkuen kuvitellen ottavani koko juhlan suunnittelu- ja toteutusosiot näppärästi haltuuni, kuten aina ennenkin (ah-hah-haa), aloittaen niistä korteista. Senhän nyt kuitenkin arvaa, etteivät asiat mene useinkaan niin kuin toivoisi, etenkin kun jättää kaiken viime tinkaan. Eihän siellä nimittäin mitään valmiita kortteja ollut! Ei vaikka käänsin koko puljun ylösalaisin, nyin anovasti myyjän hihaa ja kerjäsin säälittävästi. Huokaus.

Noh, onhan vieressä askartelukauppa. Tottahan heillä nyt ainakin olisi.

Kukkua kanssa! Ja miksi olisikaan, sinnehän suuntaavat kaikki näppösistään kätevät, ne jotkat haluavat ja osaavat tehdä kaiken tällaisen kivan alusta loppuun aina itse. Sinne sitten jumahdin, hyperventiloimaan korttipohjia ja kuoria notkuvien hyllyjen väliin, väsyneenä, vailla suunnitelma B:tä, paniikin kuristaessa kurkkuani (no melkein ainakin). Lukuisat kimallepurnukat, leimasimet, musteet, nauhat, tarrat, timantit ja sabluunat kurottelivat hyllyiltä ja telineistä ahdistellen röyhkeästi täysin ideatonta ja kertakaikkisen taidotonta asiakasriepua, mutta juuri kun epätoivo oli saamassa yliotteen ryntäsi ystävällinen myyjä apuuni!

Kuunneltuaan kärsivällisesti ongelmani, joka oli tässä vaiheessa jo mielestäni syvä kuin joki, luotsasi tuo ihana ihminen minut läpi kaikkien erilaisten vaihtoehtojen jättäen sitten siihen sulattelemaan saamaani uutta informaatiota kaikessa rauhassa. Ankaran ja ehkä turhankin pitkän pohdinnan jälkeen päädyin loistoideaan jonka jopa  viisivuotiaskin olisi osannut toteuttaa: tarroihin! Kiitos ja ylistys tarroista, joita on näköjään nykyään hämmästyttävän montaa eri laatua. Nuo kiemuraiset, ja  kortin sisäpuolella oleva lakki, ovat kuulemma nimeltään ääriviivatarroja, joista en ollut ikinä aiemmin kuullutkaan, mutta jotka ovat niin kauniita ja hauskoja, että tahtoisin liimailla niitä nyt joka paikkaan! :)

Kaupat tehtyäni suuntasin tyytyväisenä kotia kohden. Olimme myyjän kanssa varmasti molemmat vallan huojentuneita; minä siksi, että saan kuin saankin laitettua kortit, ja ihan omatekemät, matkaan tekstiviestien sijaan ja myyjä siksi, että pääsi minusta lopultakin eroon!

Eihän niistä tullut nyt lainkaan hullummat, melkein ovat jopa ihan suloiset, eikö! :)

(Onkin aivan erityisen tyylikästä julkaista niistä kuva täällä, tällälailla juuri ennen niiden lähettämistä, mutta hei, luotan siihen ettei täällä kukaan käy kuitenkaan  lukemassa! ;D)

Arki ja maanantai

Mmmjoo.. Että tällainen maanantai.

Lyhyen ja huonosti nukutun yön jälkeen koko työpäivän tunkkaisen lämmintä ja nihkeän reipasta asiakasrekisterin päivittämistä. Ei siinä mitään, mielellänihän minä, opiskelija kun kerran taas olen, mutta jotenkin vain tuntuu, ettei ihan pelkästään tuollaista kauhean montaa vuotta viitsisi, saati jaksaisi tehdä, ellei olisi ihan pakko.

Ihan passeli päivähän tää oli jotenkin pikkuisen hukkaan menneen viikonlopun jälkeen. Tai no, mihinkään hukkaan se kai mennyt, muttei myöskään tullut tehtyä juuri mitään niistä asioista jotka olisi pitänyt ehtiä tekemään. Olis kyllä pitänyt. Tyttären lakkiaiset nimittäin lähestyvät, kutsuja ei ole lähetetty, siivoamaan en ole vielä ryhtynyt tahi ehtinyt, neitokaisen mekko ja kengät on ostamatta, eikä tarjoilujakaan ole mietitty, mutta hittojakos tässä nyt hosumaan, runsaat puolitoista viikkoa vielä aikaa...

Kesä sentään on tullut. Kesä on ihana. Noin kello viiden aikoihin varsinkin. Silloin varjot alkavat pidentymään ja voi istahtaa puutarhaan nauttimaan pehmeästä tuulenvireestä ja nuuskimaan vastaleikatun nurmikon tuoksua. Pitsinen pöytäliinan helma heiluu keveästi puutarhapöydän jalkojen ympärillä, silmät painuvat raukeasti kiinni, eikä ole huolen häivää. Sisällä mummo keittäisi kahvia, juttelisi hellästi kissalle, astiat kilahtelisivat vaimeasti osuessaan toisiinsa ja läpi talon eksynyt tuulenhenkäys kuljettaisi kahvin tuoksun nenääni. Vaan eipä ole rakas mummovainaa keitellyt kahvia enään kenellekkään vähään aikaan, itse on sekin laitettava, jos meinaa jotain saada.

Kesä on ihana tietysti aina merenkin läheisyydessä. Mereltä tuulee kesäisin n-i-i-n ihanasti, kaukaa rantaan loiskuvat aallot kuiskailevat merkillisiä tarinoitaan menneisyydestä, tulevaisuudesta, vapaudesta ja kaukomaista, suola tuoksuu, kauppatori savukaloineen ja kalastajineen kutsuu ja lokit kirkuvat iloisesti. Lokkeja täällä meilläkin on, vaikkei aaltoja ihan näykkään, jonkin matkan päässä on nimittäin kuulemma kaatopaikka mistä ne lokit cruisaavat tänne sitten kirkumaan ja luomaan huomaavaisesti sitä kaipaamaani merellistä tunnelmaa.

Jahas. Nyt taitaakin olla aika painua panikoitumaan ja pänttäämään sekalaisia säädöksiä sun muita käsittämättömäksi sekamelskaksi väsyneeseen päähän; huomenna on edessä kolme kolmikantakeskustelua joiden lopputuloksesta mulla saattaa olla hienoinen aavistus...

Sunnuntai ja uusi aloitus

Järjettömän kaunis, aurinkoinen sunnuntai ja flegmaattisempaa tapausta saa hakea, kuin allekirjoittanut. Säälittävää.

Ystävättäreltä saatujen vihreiden teelehtien somaa tanssahtelua teelasissa oli kuitenkin ilo katsella, vaikkei tee, eikä sen jälkeen litkitty kahvikaan oikein saanut muuten potkaistua vauhtiin. Ajattelin kaunista teetä kuitenkin nauttia kiltisti päivittäin kunnes purkki on tyhjä, jos ei muuten, niin siinä olevien antioksidanttien ja visuaalisen nautinnon takia.

Tämä uusi blogini sentään sai tänään alkunsa, wupdiduu! Edellisen pitämisestä onkin hetki aikaa. Se onko mulla vieläkään mitään sanottavaa, jää nähtäväksi.
 Teinä en ehkä pidättelisi henkeäni :)