Arki ja maanantai

Mmmjoo.. Että tällainen maanantai.

Lyhyen ja huonosti nukutun yön jälkeen koko työpäivän tunkkaisen lämmintä ja nihkeän reipasta asiakasrekisterin päivittämistä. Ei siinä mitään, mielellänihän minä, opiskelija kun kerran taas olen, mutta jotenkin vain tuntuu, ettei ihan pelkästään tuollaista kauhean montaa vuotta viitsisi, saati jaksaisi tehdä, ellei olisi ihan pakko.

Ihan passeli päivähän tää oli jotenkin pikkuisen hukkaan menneen viikonlopun jälkeen. Tai no, mihinkään hukkaan se kai mennyt, muttei myöskään tullut tehtyä juuri mitään niistä asioista jotka olisi pitänyt ehtiä tekemään. Olis kyllä pitänyt. Tyttären lakkiaiset nimittäin lähestyvät, kutsuja ei ole lähetetty, siivoamaan en ole vielä ryhtynyt tahi ehtinyt, neitokaisen mekko ja kengät on ostamatta, eikä tarjoilujakaan ole mietitty, mutta hittojakos tässä nyt hosumaan, runsaat puolitoista viikkoa vielä aikaa...

Kesä sentään on tullut. Kesä on ihana. Noin kello viiden aikoihin varsinkin. Silloin varjot alkavat pidentymään ja voi istahtaa puutarhaan nauttimaan pehmeästä tuulenvireestä ja nuuskimaan vastaleikatun nurmikon tuoksua. Pitsinen pöytäliinan helma heiluu keveästi puutarhapöydän jalkojen ympärillä, silmät painuvat raukeasti kiinni, eikä ole huolen häivää. Sisällä mummo keittäisi kahvia, juttelisi hellästi kissalle, astiat kilahtelisivat vaimeasti osuessaan toisiinsa ja läpi talon eksynyt tuulenhenkäys kuljettaisi kahvin tuoksun nenääni. Vaan eipä ole rakas mummovainaa keitellyt kahvia enään kenellekkään vähään aikaan, itse on sekin laitettava, jos meinaa jotain saada.

Kesä on ihana tietysti aina merenkin läheisyydessä. Mereltä tuulee kesäisin n-i-i-n ihanasti, kaukaa rantaan loiskuvat aallot kuiskailevat merkillisiä tarinoitaan menneisyydestä, tulevaisuudesta, vapaudesta ja kaukomaista, suola tuoksuu, kauppatori savukaloineen ja kalastajineen kutsuu ja lokit kirkuvat iloisesti. Lokkeja täällä meilläkin on, vaikkei aaltoja ihan näykkään, jonkin matkan päässä on nimittäin kuulemma kaatopaikka mistä ne lokit cruisaavat tänne sitten kirkumaan ja luomaan huomaavaisesti sitä kaipaamaani merellistä tunnelmaa.

Jahas. Nyt taitaakin olla aika painua panikoitumaan ja pänttäämään sekalaisia säädöksiä sun muita käsittämättömäksi sekamelskaksi väsyneeseen päähän; huomenna on edessä kolme kolmikantakeskustelua joiden lopputuloksesta mulla saattaa olla hienoinen aavistus...